Tämäkö on sitä kaikkien hehkuttamaa opiskelijaelämää? Ja minä kun luulin, että se olisi vain juhlimista ja hauskanpitoa...

No ei ole ei. Juhlimisen sijaan istutaan arki-illat ja viikonloput tietokoneen ääressä, epätoivoisena yrityksenä saada tehtäviä ja tenttejä tehtyä sitä mukaa kun niitä opiskelijaraukan eteen syydetään. Tässä sitä nytkin  istutaan nenä kiinni tietokoneen ruudussa, sunnuntaiaamuna puoli kymmenen aikaan!

Onhan niitäkin opiskelijoita, jotka eivät ota niin suurta paniikkia aikatauluista (minäkin luulin olevani sellainen), mutta jotenkin kummasti minua ei houkuta ajatus siitä, että istuisin tietokoneen ääressä tekemässä tehtäviä vielä senkin jälkeen, kun minun olisi pitänyt valmistua.

Onhan se hyvä, että on tavoitteita, mutta mitä kaikkea ja miten paljon sitä joutuukaan tekemään päästäkseen tuohon tavoitteeseen! Välillä aivan liikaa. Raportteja siitä, raportteja tuosta. Miljoonia ryhmä- ja paritöitä, joille yhteistä aikaa ei koskaan löydy. Tenttejä, joihin pitäisi jossain välissä keretä valmistautua.

Ei ollenkaan muuta elämää.


Mutta onhan opiskelussa joitakin hyviäkin puolia.